Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Suklaapatukkaa odotellessa...

14. päivän kuvan aihe, ylläri ylläri: heart.


Minun sydämeni on Hanasaaren pysäkkikatokseen piirretty sydän, joka lämmitti minua tuolla hyvin arktisena tunnetulla pysäkillä värjötellessäni.

Meillä ei ole tapana erityisemmin viettää ystävänpäivää. Kaikki ylimääräiset pakolliset päivät tuottavat varsinkin Carlokselle suurta tuskaa... itseasiassa kaikki, mikä pitäisi suorittaa jonain tiettynä päivänä (tai hetkenä) tuottaa tuskaa. Kaikkea on kiva tehdä (ja toista on kiva muistaa), kunhan sen voi tehdä huomennakin. Olemme molemmat niin mañana-henkisiä, että välillä ihmettelen miten olemme näinkin hyvin selvinneet jo kolme vuotta täällä täsmällisyyden ihmemaassa.

No ei, älkää ymmärtäkö väärin. Osataanhan me synttäreitä ja joulua viettää... ja ollaanhan me joskus jotain kivaa ystävänpäivänäkin tehty, kuten käyty syömässä. Kerran sain jopa ruusuja. Tänään soitin Carlokselle töihin ja sanoin että tänään on ystävänpäivä, missäs mun korttini on?
Carlos oli sitä mieltä, että ei mitään korttia, mutta se voi ostaa vaikka suklaapatukan. No, tulin juuri kotiin, mutta suklaapatukkaa en löytänyt. Tosin itse jätin lähtiessäni vain viestin "pliis, laita pyykit kuivumaan, en ehtinyt", eli turha kai tässä on mitään suklaita odotella :D.

No, katsotaan joskos se suklaapatukka sieltä vielä tulee... jos ei, niin minä vedin paremmaksi. Kävin ostamassa pakastepitsan sille iltapalaksi.

EDIT: Ai niin, olisinhan mä kuitenkin voinut TEILLE kaikille ihanille toivottaa hyvää ystävänpäivää, siis, hyvää ystävänpäivää, love you <3!!!
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig