Say, say, say...

Tälläiseltä kuulosti maailma silloin, kun minä kaljupäisenä, alle kolmen kilon nyyttinä, otin ensituntumaa elämästä. Nyt siitäkin on jo 28 vuotta. Täyttäisin kuinka monta vuotta tahansa, silti olen perheessäni se, jota pidetään pikkuisena ja hölmönä. No, sori vaan syssyt jos tunnette itsenne nyt ikälopuiksi, sillä nyt on koittanut se aika, kun pikku-Eppukin alkaa olla niin vanha, että silmänympärykset tuntuu nauraessa ryppyisiltä... mutta muuten en itseäni vanhaksi tunnusta! Enhän ole vielä ehtinyt edes aikuisikäni teini-ikään!

Eilen siis vietettiin Carloksen kanssa vähän spesiaalimpaa iltaa synttäreitteni kunniaksi. Käytiin oikein luistelemassa keskellä Helsinkiä, kahviteltiin Robertsissa ja mentiin leffaan. Tosi hurjaa. Ha - ha.... mutta ihan parasta siis. Piruetit sujui edelleen, mutta en nyt piinaa teitä uusilla luisteluvideoilla, kun niitä jo tässä taannoin nähtiin ihan riittämiin :D. Luntakin oli vielä sopivasti kaduilla. Tänäänhän se taas muuttui likaiseksi sohjoksi.