Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Koko yö Pekan ja Antonion seurassa

On ollut aika rankkoja nämä viimeiset kaksi yötä. Edellisyönä meidän talon putkistot alkoi yhtäkkiä syöstä vettä liitoksistaan, jonka seurauksena ensin juostiin ylös alas pitkin taloa putkimiesten kanssa, pimpoteltiin ovikelloja ja ihmeteltiin mitä tapahtuu ja miksi. Vielä kahden aikaan viemäreitä rassattiin ja pommitettiin niin, että koko keittiö haisi mädäntyneeltä. Vettä tiputteli koko olohuoneen ulkoseinän pituudelta, mutta ilmeisesti loppu hyvin, kaikki hyvin...? Hämärää.

Viime yönä taas näin unta Pekka Haavistosta ja Antonio Floresista. Siis koko yön. Hätkähtelin vähän väliä hereille ihmetellen unieni järjettömyyttä. Ympäri maailmaa seikkailtiin ja meno oli kovin ainutlaatuista, mutta aamulla olin aika poikki. Koko päivä meni jonkinnäköisessä koomassa. Haavistosta en päässyt eroon vielä hereillänikään, sillä kaikkialtahan niitä vaaliuutisia, riemusanomia sekä myös manauksia sai lukea.

Minä en ole ikinä jaksanut pahemmin seurata politiikkaa. Asuessani muualla muistin ehkä tyyliin pääministerin ja ulkoministerin nimen, mutta se siitä. Dominikaanisen tasavallan politiikka kiinnosti vielä vähemmän, siellä kun se pyörii lähinnä sen ympärillä, kuka parhaiten osaa puhua ihmiset pyörryksiin ja kuka äänettömimmin varastaa miljoonia ja miljoonia. Virat ja varathan jaetaan aina omien kesken...

Nyt olen siis itsekin yllättynyt siitä, kuinka mielenkiintoista minusta on seurata näiden vaalien loppukäänteitä. Jos jotain olen, olen vihreä. En ole koskaan, pienen äänioikeutetun elämäni aikana äänestänyt ketään tuon puolueen ulkopuolelta, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. En sen takia, että äänestäisin vain vihreitä (eihän sillä presidentinvaaleissa sinänsä merkitystä edes olisi) vaan myös siksi, että kaikki, jopa vaalikoneet, mätsäsivät minut Haaviston puolelle.

Jo pelkästään se, että joku vihreä pääsee näin pitkälle, on minusta niin riemastuttavaa. Toiseksi olen aika äimistynyt siitä, miten fanaattisella tavalla valtaosa facebookissa hehkuttaa Haavistoa. Olin aikalailla masentunut viime eduskuntavaalien jälkeen, joten onhan tämä tälläinen vastarinta täysin minun mieleeni... ja pakkohan se on todeta, onhan se Haavisto aika cool äijä. Niin ja oisko vähän eeppistä, jos pressallakin olis lattarimies, niinku mulla? :D

Jep. Tälläistä tänään. Viemäriputkista politiikan kautta lattarimiehiin. Nyt lähden juomaan tätä:


Vähänkö söpö paketti... Myönnän, olen toivoton. Pikkutyttönä ja teininä rakastin tummansinistä, pelasin jalkapalloa enkä tykännyt meikata. Nyt valitsen jopa teeni sen perusteella, että siinä on niin söpö pinkki paketti!
SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig