Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Hä hä hä hää...messut.

Jaahas. Mitäs niistä Häämessuista jäi käteen? No, ainakin kaksi paperikassillista mainoksia sekä yksi hääpuvun sovitusaikavaraus. Haluaisin siis, että puku olisi oma. Tietenkin mahdollisimman vähän kangasta sekä hintaa, mutta kun olen aina ollut lainavaatteissa kaikissa hienoimmissa juhlissa, haluaisin nyt kerrankin olla nättinä ihan omassa mekossa, sellaisessa josta oikeasti tykkään. Minullehan ehdotettiin jo Carloksen serkun hääpukua. Saman serkun, jonka iltapukuja olen ennenkin koitellut, sekä käyttänyt, huonolla tuloksella. Eräskin oli rintamuksesta niin kapea, etten voinut pitää alla ollenkaan rintsikoita, josta ei tietenkään seurannut mitään hyvää. Vieläkin joskus katselen kauhulla videota, jossa kamera kääntyy kesken tanssin minuun, juuri kun minulla sattuu olemaan toinen rinta paljaana. Not nice. Ei mikään elämäni loistohetki. Loppuajan "tanssinkin" (kyllä, tätäkin asiaa pitäisi ehkä hieman harjoitella ennen kesää) sitten puvusta kiinni pitäen. Silti se oli ihan liian alhaalla (ja tämä EI siis ole se tissivideo!):

video

Eli, lainavaatekammoisena haluan jotain uutta ja omaa.

Mutta, takaisin niihin häämessuihin. Puvuissa oli tänä vuonna kuulema myös karibialaistunnelmaa. Siitä en tiedä, mutta ainakin musiikkina soi useampikin lattaribiisi. Suurin osa puvuista oli kyllä aika tylsiä, eikä oikeastaan yksikään ollut sellainen jota olisin kelpuuttanut. Kaikki hienoimmat olivat tietenkiin liian isoja. Siis sellaisia kakkuja, joihin minulla ei ensinnäkään ole varaa, eikä toiseksi mitään intoa lähteä sellaista lentokoneessa mukanani raahaamaan sinne helteeseen.

 
 

Pukujen lisäksi messuilta löytyi ihan tolkuttomat määrät sormuksia. Meillä on molemmilla tiedossa millaisen sormuksen haluamme, molemmat tietenkin täysin erilaisen. Carlos kultaisen ja minä valkokultaisen. Carlos kaarevan ja minä litteän. Noh, tulipahan ainakin niitä koiteltua ja katseltua hintaa... Saattaa olla, että päädymme ostamaan ne vasta Santo Domingosta, hieman halvemmalla...


Eikä meillä muutenkaan ollut ihan hirveästi asiaa näille messuille, kun juhlat kuitenkin järjestetään vähän liian kaukana. Valokuvaajia olisi ollut myös runsaasti tyrkyllä, mutta onneksi se sentään on hoidossa, Carloksen serkustosta kun löytyy jopa kolme valokuvaajaa, sekä yksi tapahtumakuvauksiin erikoistunut videokuvausfirma. Kutsukortitkin on hoidossa työpaikkani kautta, joten se siitä oikeastaan. 

Loppupäivä meillä menikin sitten kiistellessä kaikesta mahdollisesta, kuten paikasta, hääkuvasta, kellonajoista, yöpymisistä, kakusta, siitä oman puvun ostamisesta, sekä siitä kaaresta, jonka edessä vihkiminen pitäisi suorittaa... ja tuoleista. Minä kysyin, että voisiko sen hoitaa ihan ilman mitään kaarta ja mieluummin vaikka ilman vieraita, mutta päädyttiin sitten sellaiseen kompromissiin, että niin lyhyt toimitus, että vieraat voivat seistä ja joku kaaren tapainen saa olla, mutta ei mitään kukkia. 

Eli, ihan hyvä saldo kai tälle päivää. Kunhan nyt saataisiin se paikka sovittua niin kaikki olisi hyvin. Carloksen mielestä oli kuulema ihan hyvä olla tänään vähän erimieltä oikeastaan kaikesta :D. 

Iltapalaksi syötiinkin sitten quesadilloja. Nyt menee jo ihan överiksi, mutta kun nyt kerran otin kuvankin, niin jatketaan eilisellä linjalla, eli ruoasta puhumisella... Kenen ruokavalioon ei vielä quesadillat kuulu, niin suosittelen! Meksikolainen ruoka on maailman parasta. Ei muuta kuin tortilla paistinpannulle, päälle juustoa ja tomaattia sekä toinen tortilla, lämmitetään molemmilta puolilta ja voilá! Quesadilla on valmis! Sitten kun vielä muussaa avokaadon, laittaa vähän suolaa ja liruttaa vähän limeä joukkoon, niin on guacamoleakin! Nam. 

SHARE:

3 kommenttia

  1. Jännittävää! :) Meettekö heinäkuussa naimisiin vai koska suuri päivä koittaa?

    VastaaPoista
  2. Oijoi, olisi itsekin pitanyt ennen haita menna haamessuille, ihan vaan fiilistelemaan :)
    Sattuuko teilla muuten olemaan jotain erityisen hyvaa guacamole-reseptia? Jotenkin en vaan ole saanut siita yhta hyvaa taalla Suomessa.

    VastaaPoista
  3. aNNiKa: Elokuussa vasta :) Heinäkuussa mennään itse kuitenkin saarelle, että ehdittäis sitten siellä järkkäämään itse kaikki mahdollinen...

    Sugar: No, eipä siitä oikein saa, kun tänne tulevat avokaadot on tietty mauttomia, jossain kuljetuslaatikossa kypsyneitä, auringon sijaan... Siitä kai se on kiinni, että löytää mahd. maukkaan ja kypsän avokaadon ja hyvän limen. Koita luomuna :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig