Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Talviurheilua


Nyt, kun ilmat ovat "vihdoin" alkaneet viiletä ja maa näyttää aamuisin tältä, ->
voin "vihdoin" alkaa suunnittelemaan aktiviteetteja tulevalle talvelle.

 (Ihan pientä ironiaa vaan ilmassa...)

Tässä taannoin kommentoin Emman blogissa olleeseen hupaisaan hiihto-videoon kertomuksella tuon oman lumettomasta-maasta-kotoisin-olevan ulkkarini ensimmäisestä laskettelukokemuksesta näin:


Mä vein Carloksen ekaa kertaa laskettelemaan Pyhälle. Siellä se sitten hinasi itsensä ylös köysihissillä ja laski alas aura-asennossa mun perässä muutamaan kertaan. Sitten kun se osasi kääntyä, oli se sitä mieltä että ok, nyt rinteeseen.
Matka ylös ankkurihississä sujui ongelmitta, mutta hissistä pois pääsy olikin sitten ihan toinen juttu. Tyyppi kaatui keskelle hissilatua ja joutui sellaiseen paniikkiin, että sain sitten venailla puoli tuntia kun se kökötti hissin läheisessä lumikinoksessa sukset ristissä märisten että "mä lähde tästä mihinkään". No, alas kuitenkin lähdettiin.
En tajua miten siinä sitten kävi niin, että yhtäkkiä tyyppi olikin jo jossain puolessa rinteessä, laskemassa täyttä syöksyä rinnettä alas!!! Minä vedinkin sitten perässä luisteluhiihdolla alas, sydän kurkussa, odottaen milloin se raukka kaatuu, sukset lentää kaaressa ja loppumatka jatkuu mahaliukuna. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, matka jatkui jopa pienen ilmalennon kautta, mutta pystyssä se pysyi!!!
Onneksi loppumatka oli tasaista liukua. Vauhti vähitellen hidastui ja pysähtyi… Kun pääsin viereen, Carlos seisoi ihan jäykistyneenä ja ujelsi että “mä luulin että mä kuolen”. Se ei ollut vaan kyennyt vauhdin kasvettua kääntämään niitä suksiaan mihinkään.
No, sen jälkeen se jotenkin ihmeellisesti kai tajusi mistä koko hommassa on kyse ja loppuilta sujui ongelmitta, käännöksetkin alkoi tulemaan ihan luonnostaan. Että näin… 


Muisteltiin sitten Carloksen kanssa yhdessä tuota vilpoisaa (-30°C !!!) iltaa Pelkosenniemellä ja todettiin, että nyt olisi kyllä aika lähteä uudestaan! Tällä kertaa tosin voisimme kokeilla lumilautailua! Monet kerrat siitä on puhuttu, mutta aina se on vaan jäänyt... 


Kaikkea muuta talviurheilua on kyllä tullut harrastettua. Varsinkin luistelua. Laskettelukokemuksesta ei valitettavasti videomatskua ole olemassa, mutta piruettiharjoituksista kyllä. 


Tässä vähän haparoivaa harjoittelua: 



Ja tässä hieman paremmin onnistunut yritys:



No, eipä ne piruetit tälläiseltä "ex-taitoluistelija Petri Kokoltakaan" aina kovin sulavasti suju:



Eli, ei muuta kuin lumia odottelemaan! Lautailuvideoita siis tiedossa :D.
SHARE:

8 kommenttia

  1. Mahtavia laskettelumuistoja! Parasta <3

    Ja tuon toisen videon hyppy on ihana!

    Mun mehikaano on puolestaan varmasti parempi hiihtäjä kuin minä :D Siellä se käy Lapissa hiihtovaeltelemassa. Jospa tänä vuonna uskaltautuisin mukaan :D

    VastaaPoista
  2. Hahahhaahha ihania videoita <3

    Minun peruchoni (herranjestas miltä tuo kuulostaa!! btw minä olen se joka tänne tullessaan vannoi ettei ikinä retkahtaisi perulaiseen...) ei osaa luistella, hiitää, lasketella saati lumilautailla eli jos joskus roudaan hänet suomeen niin johan on työsarkaa :D

    VastaaPoista
  3. hiitää tarkoittaa hiihtää..................

    VastaaPoista
  4. Nauna: Haha, saas nähdä mitä mr. hyppy itse tuumaa kun huomaa että mä täällä taas pilailen sen kustannuksella :D Aika extreme sun mehikaanos kyllä! Suosittelen toki mukaan lähtemistä! Mä voisin mielelläni lähteä hiihtovaellukselle, mutta tuo yks on ihan liian laiska sellaseen :/

    Sari: :D No, mutta sitä enemmän saat hyviä muistoja (ja hyvät naurut :D) mitä enemmän sitä työsarkaa on! Ensimmäinen kerta kun on vaan yksi. Jos ja kun peruchon on aika talviurheilua opetella, suosittelen videokuvaamista. Harmittaa kun sillon vuonna 2002 en vielä mitään digikameraa tai edes videokameraa omistanut...

    (niin ja vannomatta paras, ellei halua että juuri niin pääsee käymään... been there, done that ;))

    VastaaPoista
  5. eiku 2001. huh, siitäkin on jo 10v kun carlos ekaa kertaa suomeen tuli. nyt tunen itseni tosi vanhaksi :/

    VastaaPoista
  6. Haha ihania videoita! Ootte suloisia molemmat! :D Ja hyvinhän tuo sujui, en ole omaa miestä vieläkään saanut luistelemaan, mutta ehkä ensi kerralla Suomessa... :) Täällä olis rugbyn MM-kisojen aikaan (pari viikkoa sitten vielä) voinut luistella Wellingtonin satamassa (siis täällä on melkein kesä!!) mutta en sitten saanut aikaiseksi mennä. :P Plääh, tyhmät työt!

    VastaaPoista
  7. Hihih :) No kiitos <3

    No, varmasti taas joku päivä saavat luisteluradan pystytettyä sinne, ja jos ei, niin Suomessa sitten! :)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig