Olen aina tuhahdellut näille naurettaville Axe-mainoksille. Varsinkin niille uusille, kun enkelit tippuu taivaalta ja mitä vielä...
Tänään osui pilkka omaan nilkkaan. Tai pitäisikö sanoa vatsanpohjaan.
En tiedä oliko kyseessä Axe vai joku muu, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni myönnän jonkun miesten parfyymin herättäneen itsessäni jonkinlaisia tunteita.
Istuin kaikessa rauhassa bussissa, kun vieressäni istuva tyyppi yhtäkkiä päätti kuoriutua ulos paksusta untuvatakistaan. Nervus olfactoriukseni aktivoitui kuin salamaniskusta ja kuljetti isoaivoihini hämmentävää informaatiota. Suuni varmaan loksahti auki ja Metro-lehden teksti sumeni silmissäni. WTF - nauroin äänettömästi ja olisin varmasti punastunut, jos tapanani olisi punastella.
Olisi tehnyt mieli kurkistaa kuka siinä vieressäni oikein tuoksui, mutta jotenkin tuntui siltä, että jos edes vilkaisisin, tyyppi kuitenkin aavistaisi nolon (siis itselleni nolon) reaktioni.
Tuoksua jatkui kuitenkin niin pitkälle Espoon perukoille asti, että Axe-efekti ehti jo kääntyä afectosta defectoksi, tuoksusta hajuksi.
Ei käynyt niinkuin mainoksessa. Yritys hyvä kymppi. Ha-ha.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti