Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Päivän päätteeksi riemutanssia alkkareissa

Voi vitsit kun oli vaikea nousta tänä aamuna ylös! Yö oli ollut tuskainen. Ensin ei meinannut uni tulla, koska alkava viikko ahdisti niin suunnattomasti. Sitten eräs ihana alkoi kuorsaamaan niin kovaa, että minun oli pakko siirtyä olkkarin sohvalle nukkumaan. Pieni stressiflunssa taas sai aikaan sen, että henki ei oikein kulkenut nenän kautta, joka taas aiheutti sen, että hätkähdin hereille useaan otteeseen luullen kuolevani. Minulle käy aina joskus näin, unissani unohdan ilmeisesti hengittää ja sitten herään paniikissa sellaiseen uppoamistunteeseen. 

Ei siis mikään ihme, että päivän päätteeksi näytin tältä:


Minulla on paha tapa soittaa ovikelloa tullessani kotiin, vaikka avaimet olisivatkin taskussa. Se on vaan niin kivaa kun Carlos tulee avaamaan miulle oven... Pieni huomionosoitus päivässä ei tee pahaa :D. Tyyppi ei itse ole ollut kovin innoissaan tästä tavastani, mutta nyt se on viime aikoina alkanut tehdä samaa. Minusta se on vaan kivaa. Yleensä saan halin tai pusun, mutta nyt nousikin sormi pystyyn kun yritin räpsäistä paparazzi-kuvaa ovensuusta. Kamera on onneksi niin ovela, että se pyyhkäisi koko käsimerkin pois. Hah. 


(valkoiset sormenjäljet ovensuussa kertovat, että sisällä asuu eräs maalinäppinen puuseppä-leidi)


Olohuoneessamme vallitsee taas pieni kaaos (ei tullut sitä sisustuspostausta viikonloppuna ei). Tällä kertaa syynä on rumpalipoikani laatikoissa saapunut onni. Baaripöytä on saanut kyytiä ja ikkunaan eteen on istutettu kasa lautasia ja johtoja. Siellä se nyt paukuttelee uusia upeita sähkörumpujaan intoa piukassa. Lähes kolmen vuoden tauko on nyt ohi ja voi sitä riemua minkä kolmekymppinen mies voi saada tälläisistä vehkeistä! No, ei sinänsä, myönnän että olen itsekin käynyt vähän kokeilemassa ja todennut että vitsit kun kuulostaa hyvältä!


Lauantai-illan bloggailun jäljiltä koneelle oli jäänyt auki muutama Youtube-sivu. Päräytin sieltä vähän Chayannea soimaan olohuoneesta kuuluvan rummutuksen lisäksi ja otin muutaman tanssiaskeleen alkkareissa. Muistelin vuotta 2000, kun tämä oli kuuminta hottia Karibialla. Chayanne käski pistää kropan pitämään hauskaa (bum bum) ja pyyhkiä huonot jutut pois mielestä. Tein työtä käskettyä ja unohdin kipeän kurkun ja väsymyksen, unohdin että huomenna on edessä tiukat paikat ja keskityin iloitsemaan tänään varmistuneesta (ilmaisesta) opintomatkasta. JEEEEEEEEE! Jos nyt vain jaksan pinnistää läpi tämän pimeän marraskuun, niin joulukuussa saan heittää repun selkääni ja suunnata kohti Pariisia ja Barcelonaa! Ensin lähden siis työharjoitteluun pariisilaiselle puusepänverstaalle, sieltä palaan Helsinkiin valmistumistani varten ja sitten joulua ja uutta vuotta juhlimmekin ystävien luona Kataloniassa. Kolme viikkoa enää!

SHARE:

4 kommenttia

  1. Wau! Onnea harjoittelupaikasta! :D Valmistutko sä jo ennen joulua?

    VastaaPoista
  2. Mä koitin yks ilta löydettyäni suojaamattoman wlan-signaalin (joka osoittautui lopulta liian heikoksi ja epävakaaksi) kommentoida tota sun edellistä entryä sanomalla että näistä sun viimeisimmistä kirjoituksista hehkuu sellanen helpottunut ja rento hyvä fiilis, kiitos varmaankin näiden viimeiaikaisten päätösten, mutta kai se stressi ei ihan niin vaan lopukaan... Mutta sit vaan täytyy tosiaankin välillä alkaa tanssia kotona. Tai hississä! Tai no, en mä nyt varsinaisesti tanssi, mutta nykyään jostain syystä alan jammailla melkeen aina kun astun hissiin :D

    Ja hienoa tosiaankin et Pariisin juttu toteutuu!

    VastaaPoista
  3. Vau mitkä vempaimet! En olekaan tuollaisia aiemmin nähnyt. Hienoa, että pääset Pariisiin -felicitaciones! Vai pitäiskö toivottaa félicitations!? :)
    En ole muuten ikinä lämmennyt Chayannelle, ehkä pitäis sittenkin pari biisiä kuunnella..

    VastaaPoista
  4. Rosa: Hehe, kiitti. Ja joo, tarkotus olisi, vähän on paniikkia ilmassa. Ei oikeen päivät riitä.

    Anni: Juuh, no, rento hyvä fiilis tuli ja meni. Nyt on taas aika paha tressi päällä kun on niin hirvee kiire, mutta ei se mitään kyl tää tästä, pitää osata välillä relata. Tanssimalla tai bloggaamalla. Molemmat käy :D

    aNNiKa: Oui, merci :P Heh. Mun ranska on vajonnut johonkin A1-tasolle, mutta ehkä mä siellä jotenkin pärjään. Se nyt vaan on pari viikkoa, eli eipä sillä oikeestaan ees väliä.
    Jos musiikista puhutaan niin Chayanne on kyllä ihan paskaa renkutusta, mutta kun oikeelle päälle sattuu niin sitä voi ilmeisesti jopa blogiin linkittää :D

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig