Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Lusmuopiskelija: Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Aivan ihana päivä tänään! Siis mitä nyt säähän tulee. Sellainen kivan kirpsakka ja raikas ilma, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Tulin niin hyvälle tuulelle kesken bussimatkan kun katselin ulos auringonpaisteeseen - mikään ei voinut enää pilata tätä päivää. Ei edes se, että olin matkalla lääkäriin (määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio, kyllä, taas), eikä myöskään bussimatkalla saamani puhelinsoitto...




Kuka onkaan niin röyhkeä ja nolo, että unohtaa tehdä kurssitehtävänsä, antaa koko asian olla ja saa opintosuorituksiinsa hylätyn, ei ole moksiskaan koko asiasta ja ajattelee hoitavansa asian sitten joskus kun näkee opettajan, unohtaa sitten koko asian vuodeksi, kunnes saa seuraavan soiton: "...niin, Ranskaan ei sitten ole asiaa jos opinnoissa on yksikään rästi" , jonka jälkeen vääntää tehtävän alta aikayksikön, silmät vuotaen ja räkä valuen, lähettää sen opettajalle tarkastettavaksi statuksella high importance, vaatien vielä kuittausta viestin lukemisesta?! Vastaus on: minä. 

Vaikka työpaikan pampulle lupasinkin olla hässäämättä myöskään koulujuttujen parissa ja lepääväni pari päivää, kotiin palattuani ryhdyin siis tuumasta toimeen. Join ensin litran vettä, söin viisi mandariinia ja vedin tupla-annoksen multivitamiinia (vähän flunssalääkettä reserviin) ja kävin kaivelemaan pahvilaatikoitani. Jossainhan niiden monisteiden oli pakko olla. Olinhan ne kovalla vaivalla tulostanut kokeisiin lukua varten, joka tapahtui tietenkin bussimatkalla koulusta töihin, töistä kotiin ja kotoa kouluun, silloin yli vuosi sitten... Löytyihän ne monisteet lopulta ja opettajakin oli niin ihana, että lähetti kysymykset uudelleen Fronteriin. Elän siis toivossa, että saan myös kurssista hyväksytyn tämän viikon aikana. Ilman sitä päivällä paistanutta aurinkoa asiat saattaisivat olla toisin. 

No, onneksi nämä puusepän teoriaopinnot eivät kuitenkaan ole mitään ydinfysiikkaa, vaikka hiukkasista ja sähkövarauksista puhutaankin. Kysymykset olivat tätä lajia:

       Miksi sähköstatiikassa maali menee myös kappaleen takapinnalle?

Sähköstaattisessa ruiskutuksessa maalihiukkasilla ja maalattavalla kappaleella on eri merkkinen sähkövaraus. Negatiivinen ja positiivinen varaus vetävät toisiaan puoleensa, joten maalihiukkaset kulkeutuvat kappaleen pinnalle kauttaaltaan. 

       Miten ohennin ja liuotin eroavat toiminnaltaan toisistaan?

Maalissa oleva liuotin liuottaa sideaineen ja vaikuttaa maalin tasoittumiseen. Ohennin ei ole maalissa valmiina, vaan sitä lisätään maalattaessa. Ohennin vaikuttaa vain maalin juoksevuuteen (viskositeetti), vaikka se voi myös liuottaa sideainetta ja toimia tasoittajana.  Ohenteen tarkoitus on saada pinnoite levitettävään muotoon.


       Miten ylä- ja alakannuruisku eroavat toiminnaltaan toisistaan?

Yläkannuruiskussa, eli virtauspistoolissa, maalisäiliö on sijoitettu rungon yläpuolelle. Maali syötetään omalla paineellaan painovoiman vaikutuksesta suuttimeen. Näin kaikki maali saadaan käytettyä.
Alakannuruiskussa, eli imusyöttöpistoolissa, maalin syöttöön tarvittava alipaine saadaan syntymään suuren ohivirtausilmamäärän avulla. Pistoolin maalisuuttimen läpi virtaava ilma aiheuttaa suuttimen aukolla alipaineen, joka imee maalia säiliöstä. Kannuun jää kuitenkin aina vähän maalia. 

(Vastauksien oikeellisuudesta en mene takuuseen)


Vastattuani kuuteen sivulliseen tämänkaltaisia kysymyksiä, olivat silmät kieltämättä vähän kierossa. Ei tullut ihan parhaaseen saumaan tämä tehtävä, helppoudestaan huolimatta. Ihan oikein minulle. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kyllähän tämä tiedetään. 

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig