Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Söpisteltiin kahdestaan pikku keittiössämme

Vitsit mikä fiilis oli tänään kun kello kävi puoli neljä! 

Viikonloppuhurmassani päätin, että ansaitsen jotain kivaa ja kaunista. Unohdin kaiken järkeilyn ja kulutusinhoni ja päädyin ostamaan niin kupposta kuin kapposta, kaitaliinaa, tabletteja sekä servettejä somistamaan tätä kaunista syysiltaa. Carlokselle perustelin olevani "melkein rouva", kun se vähän naureskeli käsitykselleni "jostain kivasta"... 


Carloksen mielestä tärkeempi juttu oli jotain kivaa ruokaa niiden kapposten päällä, joten ennen kuin hypättiin bussiin, mukaan tarttui myös parit bagelit... 


Sitten piti tietenkin vielä sytyttää iso kasa kynttilöitä luomaan tunnelmaa...


ja siinä me sit söpisteltiin kahdestaan pikku keittiössämme teetä juoden ja bageleita mussuttaen.


Viikko ei meinaan mennyt kummallakaan mitenkään erityisen leppoisasti. Työjutuista on parempi olla puhumatta tällä suunnalla, mutta mainittakoon sen verran, että heräsin esim. keskellä yötä oksentamaan kun kaikki asiat velloi vatsanpohjassa asti. Enpä mä tietenkään mitään oksentanut, mutta kuitenkin... Ihan turhaahan se oli, kaikki asiat kuitenkin hoituu aikanaan ja omalla painollaan, kunhan hoitaa oman osuutensa kunnolla ja niin hyvin kuin osaa. 

Verstaalla tapahtui myös jotain vatsanpohjassa asti tuntuvaa, mikä pysäytti koko poppoon vähän miettimään. Kahden vuoden hiljaiselon jälkeen höylä vaati osuutensa kaverini peukalosta. Aina sitä luulee olevansa varovainen ja tarkka, mutta sattuuhan sitä kuitenkin. 

Mutta, huomenna lisää! Nyt mä istun lopun iltaa soffalla enkä ajattele yhtään mitään!
SHARE:

3 kommenttia

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig