Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Duunari-Jorma

Siskon mies kävi tänään tuomassa minulle vähän liimapuulevyjä verstaalle. Siinä samalla hän näki minut ensimmäistä kertaa puuseppä-lookissani. Hän totesikin heti naurahtaen: "hei, sähän näytät ihan oikeelta duunarilta". 

Jes. Kyllä. Sen lisäksi, että näytän aina iltaisin duunarilta, käyttäydyn myös varsin asiaankuuluvasti... 

Onkos jollekin teistä tuttu näky sellainen pipo päässä ja litran mehutölkki tai ED-pullo kädessä _laa-hus-ta-va_ amis-jäbä? That's me! Tosin Edin sijaan juon jotain Hyvää päivää-hirvityksiä.

Olen varsin tuttu näky paskaisine haalareineni, pipo törröttäen, Sturenkadun marketissa ostamassa mehua ja pasteijoita. En polta tupakkaa (tai nuuskaa) enkä kylvä eritteitäni pitkin pihaa, mutta kävelytyylini on muuttunut myös varsin amislaiseksi. Turvakenkäiseksi. Lisäksi vetäisen varsin helposti naamaani litran verran sitä mehua, jugurttia, tai mitä lie olenkaan ostanut, siinä parinsadan metrin kävelymatkalla takaisin työsaliin. 

En väitä, että joka toinen käyttämäni sana olisi ttu-loppuinen, mutta valitettavasti olen saanut myös muutamia äimistyneitä katseita uusilta oppilailta melskatessani yksinäni keskellä lautakasaa. Olen myöskin unohtanut, että "heiveröisenä tyttönä" voisin kai pyytää vähän useammin muiden apua, sillä niin usein ovat nuo samaiset uudet oppilaat tulleet kysymään minulta "hei, tarviit sä apua?", kun minä jumppailen yksinäni kaksimetristen halkojeni kanssa. 

Mutta ei, jos vain suinkin kykenen yksin, en viitsi vaivata muita. Jos ei habaa löydy, niin sitten sitä kehitetään lisää ja kiroillaan vähän siinä matkalla. 

Tälläinen reiskailu, voimailu ja poikamainen käytös ovat aina sopineet minulle. Minä olin jo pikkuisena tyttönä sisaruksistani se, joka siivoamisen sijaan lähti aina ulos auttamaan isiä puunhakkuussa tai nurmikon leikkaamisessa. 

Ei siis mikään ihme, että leikeissäkin minun osakseni jäi aina se prinssin, metsänpeikon tai Joosefin osuus:


Kuvassa vieressäni on muuten Mademoiselle Pigallen Irene (hih). Eipä siis mikään ihme että Irenestä on tullut se naisellinen muotitoimittaja ja minusta tälläinen duunari-Jorma.


Kaikesta tästä jormailustani huolimatta en ole mielestäni miehekäs. En myöskään ole mikään feministi-kiihkoilija, joka tekisi asioita vain sen takia että ne vielä edelleenkin lasketaan miesten jutuiksi. Olen vain aina tehnyt juuri sitä mikä hyvältä tuntuu - olisi se sitten miehekäs duunari-pukeutuminen, jalkapallon pelaaminen tai puiden hakkaaminen. Silti olen kiljuva ja ripsaria käyttävä tytsy, joka myöntää, että miehet vaan on fyysisesti parempia joissain asioissa ja että niiden aivot toimii vähän eri tavalla, jonka vuoksi ne tahtoo helposti olla kykeneväisempiä tietynlaiseen toimintaan... mutta ehkä minun aivotoimintani kääntyykin hieman enemmän sinne putkiavo-ajattelun puolelle kuin naiselliseen monimutkaiseen pohdintaan? Who knows.

Jos ei halkee yhdellä tai kahdella, ni viidellä halkee, prkl!

video

Ps. Ja näistä kukkahousuistahan on jo puhuttu... 

SHARE:

4 kommenttia

  1. Haha, ihana :) Joskus ulkonäkö voi pettää, minä olen samanlainen ripsaria käyttävä todella tyttömäinen tyttö, mutta harva uskoo että osaan käyttää niin moottorisahaa, kunnon lekaa, kuin nostaa kasata hienon halkokasan ilman että se romahtaa 5 min sisään. Kyllä me tytöt osataan ;)Ja välillä on ihan hyvä unohtaa se naisellisen monimutkainen ajattelu, helpompaa ajatella putkiaivomaisesti..

    VastaaPoista
  2. Hehe, mulla on samaan tematiikkaan liittyviä mutta päinvastaisia ongelmia, kun otin jostain syystä tänne ihan kummia vaatteita ja minusta on sukeutunut hame- ja korkokenkänainen. Lisäksi olen jo vanhastaan korvakoru- ja huulipuna-intoinen, joten tyhmempi voisi kuvitella, että haluan palavasti ilmentää naisellisuuttani. Sitten saan telaketjufeministisiä raivareita, kun akateemisesta ympäristöstä tulee "Hellllooo, ladyyyy!" -tyylisiä kommentteja ja yhdentekeviä small talk -kohteliaisuuksia, vaikka haluaisin vain puhua kuivia teologisia juttuja yhtenä jätkistä. Onneksi mulla on edes epänaisellinen huumorintaju, joten kaikki ladylike-illuusiot katoavat aika nopeasti, kun avaan suuni ;) Sinänsä sairaan ärsyttävää, että näin "toisen sukupuolen" edustajana joutuu aina jotenkin oikeuttamaan omaa tapaansa edustaa sukupuoltaan. Yritetään kumpikin pärjätä tahollamme näissä hyvin erilaisissa miesten linnakkeissa ja tehdä edelleen juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu!

    VastaaPoista
  3. Heheh, juu, sun lookki on kyllä viime aikoina ennen sinne saarelle loikkaamista ollut hyvin naisellinen, eli jos mukaan pääsi vain ko. klänningit, niin ymmärrän hyvin! :D Mutta, onhan se toisaalta aika huvittavaa hämätä tyypit ihan täysin ulkonäön perusteella ja sitten katsella niiden ilmeitä kun "alta" paljastuukin jotain ihan muuta...

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig