Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Moottorisahasta, munakokkelista, mööpeleistä ja muusta (turhasta)

Elämässä on kaikkia pieniä merkityksettömiä vastoinkäymisiä, joista ei vaan mitenkään pääse eroon, kuten siitä, että:

- Digiboksille lataamani ohjelma jää jumiin ja kaataa koko systeemin, viiden minuutin välein, juuri silloin kun sen katsominen olisi erittäin tärkeää (sunnuntaina kello 01:00)
- Pesuhuoneen seinällä oleva imukupeilla varustettu teline päättää taas parin kuukauden tauon jälkeen pudota lattialle järkyttävällä räminällä juuri kun olen saanut unen päästä kiinni (sunnuntaina kello 03:35)
- Eräs tukkonenäinen henkilö päättää käynnistää sisäisen moottorisahansa aamutuimaan myös sinä ainoana aamuna kun saisin nukkua pitkään

Pientä laiskuutta ja olohuoneen sohvalla peiton alla mökötystä oli siis ilmassa ennen kuin päätin väkisin ryhdistäytyä. Siitäkin huolimatta, että huomasin rikkoneeni kolme jälkiruokakulhoa, jotka olivat matkalla keraamikkoystävältäni äidilleni (pudotin kassin bussin lattialle, mutta kuvittelin selvinneeni säikähdyksellä, kunnes tänään avasin paketin). 


Päätin valmistaa oikein kunnon americcalaista aamiaista. Munakasta, pekonia (ugh), vaaleaa leipää ja pannukakkuja siirapilla! Siinä vaiheessa kun aamupala vihdoin oli pöydässä, kello tosin näytti jo lounasaikaa, mutta viis siitä! Hyvää oli (ja ei, en harrasta AriZonan (piilo)mainontaa vaikka niitä kuvailin jo aiemmassa postauksessa, satuin vaan löytämään niitä euroa halvemmalla tuosta lähimarketista, hah).



Kun nyt kerrankin pääsin ahdistuksestani yli ja räpsin kuvia keittiön puolella, päätin vähän kuvata tuota viime keväänä nikkaroimaani ruokapöytää. Ideana oli ilmavuus, jottei keittiö näyttäisi ahtaalta. Kriteerinä oli toistaa keittiön kaapistojen väriä (valkoista levyä puureunoilla). Niinpä siis lopputulos on lasipöytä koivukehikolla, osin valkoinen, osin puun värinen. Tuolit bongasin eräältä Ikea-reissulta, niitä en olisi ehtinyt itse tekemään...


Ihan kuin tätä sisustus/huonekalu-infoa ei olisi jo tullut ihan tarpeeksi tältä erää, arvatkaas minne päädyttiin "aamiaisen" jälkeen?


No sinne Habitareen tietty. Ilmaislippuja sateli alkukankeuden jälkeen sellaisella ryöpyllä, että oli pakko houkutella vanhemmatkin mukaan messuilemaan. Kaikki ei taaskaan mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut (tosin enhän ollut suunnitellut koko Habitareen palaamista). Olin ottanut mukaani pari jo perjantaina rekisteröimääni lipuketta, jättäen kaksi uutta kotiin kassin pohjalle. Jouduimme siis kuitenkin maksamaan yhdestä lipusta. Isäni onneksi oli niin fiksu että tajusi eläkeläisenä ostaa sen halvemman version.


 Kaikista pienistä (turhista) vastoinkäymisistä huolimatta, oli ihan antoisa messu-päivä. Meinasin jäädä suustani kiinni joka toisen huonekaluvalmistajan kanssa, puhumattakaan PEFC:n edustajista... Carloksen ja vanhempieni huokaillessa taustalla.

Tälläistä tänään. Huomenna vuorossa jännittävä maanantai. Nyt saunaan!!! Ihanaa kun sen voi lämmittää silloin kun huvittaa!

SHARE:

7 kommenttia

  1. Olinpa minäkin tänään äidin kanssa päivällä Habitare-messuilla. Eipäs sielläkään törmätty! :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. (Apua, yritin editoida - en poistaa!! Sanoin vain, että:) Tuo kolmen kohdan lista on jälleen osoitus siitä, että sun pitäis perustaa joku First World Problems -blogi :D Ajattelin sitä jo silloin, kun luin sun kännykkäkoteloinhopostauksen! Nuo moottorisahanenät lienevät tosin universaali ilmiö, vaikkei niitä kaikkialla ehkä sellaisiksi osata kutsuakaan.

    VastaaPoista
  4. Ahh, saanko tulla teille aamiaiselle???

    VastaaPoista
  5. Toi keittiö näyttää kyllä nyt tosi kivalta!

    VastaaPoista
  6. aNNiKa: No höh! Mä olin se ainoa tyyppi koko messuilla jolla oli pipo päässä (näin äitini minulle ilmoitti)... Kyllä me varmaan tässä aika piakkoin törmätään :D

    Siiri: Jep. Sellainenhan tää jo on... ;)

    Kazza: Tervetuloa!!! :D

    Anni: Heheh. Merci!

    VastaaPoista
  7. Juu! Kolmas kerta toden sanoo. ;)

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig