Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

torstai 15. syyskuuta 2011

Kaunista aikaa...

Woody Allenin uusimman, Midnight in Paris-elokuvan katsomisen jälkeen, Ernest Hemingway mielessäni, jäin miettimään menneitä ja tulevaa. Kyseisen elokuvan päähahmosta poiketen, minä en ole ikinä haikaillut elämää 20-luvulla (ellen ehkä joskus hetkellisesti Mika Waltarin Suuri Illuusioni-kirjan luettuani), enkä myöskään sitä varsinaista Kaunista aikaa, kuten elokuvan toinen henkilöhahmo. Silti tuo kaiho menneisiin aikoihin on niin tuttua. Kaipuuta pois omasta tylsästä nykyhetkestä. 

Joskus olen haaveillut hetkistä "Jane Austenin aikoihin", kun taas toisinaan kuvittelen mielessäni millainen ihminen olisin, jos olisin elänyt teini-ikääni 60-luvulla. En kuitenkaan tosissani ikinä haluaisi palata näihin aikoihin, niin paljon asioita kun olisi silloin väärin ja saavuttamattomissani. Olen tyytyväinen nykyhetkeen, vaikka tässäkin olisi paljon korjattavaa. 

Tulevaisuuden taas näen kaikin puolin niin kaoottisena, että voin helposti kuvitella, kuinka tulevat sukupolvet haaveilevat ajasta 2000-luvun alkupuolella. Siksi palasinkin ajatuksissani takaisin nykyhetkeen ja ajattelin, kuinka loistavat mahdollisuudet meillä on tällä hetkellä nauttia ajastamme, kun kaikki tämä viihde, matkailu ja muut mukavuudet ovat tätä länsimaista arkipäiväämme. 

Silti mikään näistä asioista ei poista sitä kaihoa johonkin muuhun aikaan, toiseen todellisuuteen, ellei sitä omaa arkipäivää ymmärrä elää intensiivisesti. Eihän sillä oikeasti ole mitään merkitystä, millä aikakaudella elää, vaan kaikki on täysin riippuvaista siitä, millaisen sisällön itse elämälleen antaa. Tämän kai ymmärsi myös Midnight in Parisin Gil Pender. Sen lisäksi, että haikailee elämää toisella ajalla, tai toisessa kaupungissa, Pariisissa tai missä vaan, todellisen merkityksen ympäristölle antaa vain se ihminen, tai ne ihmiset, joiden kanssa tämän aikansa käyttää. Asia, jonka kaikki kyllä tietää, mutta joka on niin helppo arkielämässä unohtaa... 

Ajatustenvirtani täyttyi tällä musiikilla. Ihanan ristiriitaisesti ripaus menneitä aikoja, muistoja omasta lähimenneisyydestäni sekä suora kosketus tähän hetkeen, juuri tähän arkipäivääni:

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig