Siinä matkan varrella narsisti-minäni pääsi kuitenkin vauhtiin ja tuli taas kerran räpsittyä itselaukaisimella ihan liian monta turhaa kuvaa omasta naamasta (eikös nää jutut olis voinut jättää sinne teini-ikään?) sillä seurauksella, että kun sadepilvien takaa taivaalle ilmestyi sekä aurinko että upea sateenkaari, kameran akku alkoikin jo vilkkua punaisella. Säntäilin siinä sitten ympäriinsä, muutaman rannalla seisovan kalastajan naureskellessa vieressä, yrittäen löytää hyvää kuvakulmaa sateenkaari-otoksiini. Lopputulos oli kuitenkin se, että akku tietenkin simahti ennen kuin olin saanut yhtäkään sekä tarkkaa että hyvää otosta... siitä palmusta puhumattakaan.
Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Sateenkaari päättyy Kivenlahteen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
©
Supersankarigeeni
This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.
Haha, tuo kamera-säntäily on minulle tuttua ennestäänkin mutta nyt uuden kameran kanssa homma tuntuu pääsevän käsistä. :D Tänään säntäilin itsekin kaupungilla, hyvä etten jäänyt auton alle huumassani. :D Mutta ihania kuvia olet napannut! :) Ja ei koskaan ole liian vanha ns. teini-otoksiin. :)
VastaaPoista:D Kivaa kun oot niin innostunut kuvailemaan! Mut varo niitä autoja.. heh. Itse ennen nolostuin hirveesti kun kuvailin jotain ihan hassua juttua keskellä katua tms, mutta nyt en enää oikeestaan välitä ollenkaan :D
VastaaPoista