Tässä yksi ensimmäisistä kuvista joissa minä ja Carlos olemme kahdestaan. Joulukuu 2000. Oltiin minun koulun joulujuhlissa, joissa Carlos soitti bändinsä kanssa...

Tätä kuvaa katselin haikeana silloin kun itse kävin lukiota Helsingissä ja Carlos yliopistoa Santo Domingossa...
Joulukuussa 2002. Ai miten ihana jälleennäkeminen! Ja ai miten kamalaa oli taas lähteä tammikuussa. Voi sitä itkua ja surua...
No voi amor amor!! Herkkä toi viimeinen erityisesti: meri hyrskyää kuten nuorten tunteet! :) Haastan sut kirjottaamaan teidän herkän love storyn! Aseellisista ryöstöistä ja erillismajoituksista patjalla suegrojen huoneessa saa myötätuntoplussaa!
VastaaPoistaHuih! Joskus oon tainnut asiasta ainakin jotain kirjoittaa, mutta ehkä voisin jonkun jutun kyhäillä kokoon, vaikka sen kunniaksi että tänään siitä on tosiaan 11 vuotta kun saavuin ekaa kertaa Dommareihin (ja siitä kahden päivän päästä tutustuin Carlokseen)...:)
VastaaPoistaVoi että :,) Ihanan romanttista! Ja kuulosti hyvin tutulta. Itsekin on itketty hysteerisenä lentokentillä hyvästellessä ja hypätty toistemme kaulaan jälleennäkemisen riemussa... <3 onneksi kaukorakkaus toimii joissakin tapauksissa, kuten sinun ja minun :)
VastaaPoistaIhanaa!!! Voi kuinka romanttista, tuo viimeinen kuva tosiaan pysäyttää sen herkkyydellä! Kovin liikuttavaa. Samaistuin niin noihin kaukosuhteelle ominaisiin tunteisiin. Toivottavasti ne ajat olisivat ohitse..
VastaaPoistaJa onnea vielä teidän 11 vuotisen yhteisen taipaleen johdosta :)
Oh, teillä onkin pitkä taival takana ja varmasti edessäkin. Ihana lukea tätä ja katsella kuvia - onneksi on kuvat!
VastaaPoistaItsekin kaynyt kaukosuhdetta lapi ja nyt oltu onnellisesti 5 vuotta naimisissa joten kylla oli sen arvoista. Ihana tuo viimeinen kuva.
VastaaPoistaIhanaa kuulla Katz! Ja kiitos, tuo kuva on jo ihan repaleinen, mutta onneksi sain sen nyt skannattua :)
VastaaPoistaHiih mä muistan nää kuvat sieltä sun Pikku-Huopalahden huoneen hyllyiltä. :)
VastaaPoista