Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

50 asiaa minusta ja matkailusta

Näin tämän jutun Annikan blogissa ja päätin, että minunkin on ihan pakko tehdä sama, vaikken olekaan matkustanut läheskään niin paljoa. Ulkomaat, vieraat kulttuurit ja kielet ovat kuitenkin niin rakkaita asioita minulle, että alan mielessäni ihan hihkumaan kun luen toisten hauskoja kokemuksia... Kerran kirjoitin blogiini tekstin 100 asiaa minusta, jossa varmasti oli osa näistäkin jutuista, mutta monet ikimuistoisimmat hetket tapahtuukin juuri matkustellessa, eli kaipa tässä nyt on lupa vähän toistaa itseään :).

1. Sain ensimmäisen passini vasta 15-vuotiaana. Sen jälkeen pisin yhtäjaksoinen Suomen rajojen sisäpuolella viettämäni aika on ollut alle 5 kuukautta.

2. Rakastan lentokenttiä. Saan aina samanlaisen helpotuksen tunteen kentälle saapuessani kuin yleensä kai ihmiset tuntee kotiin saapuessaan.

3. Poikkeukseksi voisi laskea New Yorkin JFK:n, jossa olen tuntenut niin suurta ahdistusta, että melkein itkin riemusta päästessäni lentokoneeseen. Takana tosin oli 28 tuntia odotusta, johon sisältyi 4 lähtöselvitystä sekä kolme epäonnistunutta lähtöä. Syynä ihki-ihanat stand by-liput.

4. Samaisella JFK-välietapilla hiivimme pariksi tunniksi American Airlinesin työntekijöiden lepohuoneeseen nukkumaan, jossa meitä luultiin AA:n argentiinalaisiksi lentovirkailijoiksi. Olimme tietämättämme valinneet juuri sopivat vaatteet, sattumalta jopa samanväriset kauluspaidat. Annoin pienen väärinymmärryksen mennä läpi.

5. Stand by-lentäminen on vastoinkäymisistä huolimatta aivan parasta. Siihenhän sisältyy parin kympin lisämaksulla ykkösluokan paikat. Lukuisien business-lentojen lisäksi olenkin lentänyt kaksi kertaa Atlantin yli vaakatasossa peiton alla koisien, Bosen noise cancelling-kuulokkeet korvilla. Huono puoli on se, että paluu turistiluokkaan on sitäkin karvaampi.
6. Parhaat matkustuskaverit löytyvät kuitenkin sieltä koneen peräpäästä. Ikimuistoisimpia vieruskavereitani ovat olleet mm. oksentava mummo, eurooppaan matkalla ollut seksityöläinen (joka myöhemmin esitteli minulle upeaa takapuoltaan Schipholin vessassa) sekä dommarilainen automekaanikko, jonka oli aivan pakko saada pitää minua kädestä kiinni ja antaa omakohtaisia vinkkejä aknen hoitoon, kuten poikaystävän sperma.

7. Lentokenttänukkumisesta minulla on useampikin kokemus. Kivuttomin niistä on ollut ehdottomasti Düsseldorf. Sen ovat myös huomanneet monet muut matkustajat. Lievästi sanottuna emme olleet yksin. Tekemistä riitti myöhään yöhön ja mukavia penkkirivejä sekä jopa sohvia oli joka paikassa!

8. Junalla reissaamisessa olen lähes noviisi. Pisin junamatkani on väliltä Barcelona-Pariisi. Ikimuistoisen matkasta teki junan loputtomiin jatkuva kapea käytävä, tyhjät kilisevät viinipullot kädessäni sekä pilkkopimeän maiseman keskelle ilmestynyt linna. Olotilani oli sen verran sumea, että mietin edelleenkin nähneeni näkyjä.

9. Bussimatkoista paras lienee uudelta vuodelta 2000, väliltä Varsova-Tallinna. Kohokohtana salainen pussailu italiaanon kanssa makuupussin alla. Villasukat vain pilkistivät vastapäisiltä istuimilta. Rajatarkastajien katseet olivat tuimia. Passeja vietiin ja tuotiin edes takas.

10. Autoilun kohokohdat sijoittuvat luultavasti kaikki Dominikaaniseen tasavaltaan. Hauskin matka halki maan taisi olla eräänä heinäkuisena lauantaina, kun tiepinnan lämpötila oli sitä luokkaa, että rengas hajosi kolme kertaa!

11. Ei suinkaan tule unohtaa mopolla matkustamista. Siitä mainittakoon ikimuistoinen vuoren ylitys Samanan niemimaalla. Kuskimme olivat paikallisia mopotakseja, jotka vetivät pitkin kiemurtelevaa vuoristotietä maksiminopeudella. Itse pidin kuskistani kiinni lähes hämähäkki-otteella, kun taas matkakaverini Anni piti toista kättään tarakalla, toista olkalaukullaan. Naamasta päätellen Annilla oli hauskaa, mutta takaapäin katsottuna meno oli sen verran hurjaa, että pulssini kävi varmaan pienillä ylikierroksilla.

12. Kuten monet muutkin maailmanmatkaajat, rakastan karttoja. Siitä syystä suunnistaminen jätetäänkin yleensä minun huolekseni. Kerran juoksutin seitsämää matkakaveriani pitkin Los Angelesin Downtownia. Ihmettelen edelleenkin miten onnistuin juostessa löytämään läpi tuntemattoman kaupungin, ehtien juuri ja juuri viimeiseen metroon ylös Hollywoodiin hotellillemme. Olimme olleet Heroes del Silencion muistokiertueen keikalla LA Galaxyn stadionilla kymmenen tuntia putkeen, puskien ja tuuppien hullaantuneita meksikolaisia Heroes-faneja taaksepäin ihmismassassa. Väsymys oli sitä luokkaa, että kukaan meistä ei unohda sitä juoksua viimeiseen metroon läpi kuolleen Downtownin. Missään ei näyttänyt olevan ketään!

13. Kehittyneestä sisäisestä navigaattoristani huolimatta olen eksynyt muutamaan otteeseen. Pahiten varmaankin Puolassa. Olen ystäväni kanssa ikuisesti kiitollisuudenvelassa valkovenäläiselle munkille, joka johdatti meidät pois joltain Varsovan pahamaineisilta kulmilta. Pakoreittimme kulki läpi maanalaisten käytävien, kujien ja kojujen. Muistoissani näen vain vilauksia paikoista ja kasvoista, joita en edes tajunnut silloin pelätä.

14. Kaikista näkemistäni kaupungeista parhaan maininnan saa New York. Niin paljon nähtävää ja tehtävää, vieläkin, vaikka olen käynyt neljä kertaa. En kuitenkaan haluaisi asua siellä.


15. Vaikuttavin on silti ollut Pariisi.

16. En kuitenkaan voi olla huomioimatta Barcelonaa. Barcelonan tunnelma, varsinkin helteisinä kesäiltoina, sitä ei voita mikään.

17. Ymmärrän siis täysin miksi kaikki pitää näistä edellämainituista.

18. Lontoossa en ole käynyt. Syystä että tuo toinen puolisko joutuisi hommaamaan sinne erikseen viisumin...

19. Pakettimatkalla olen ollut vain kerran, tänä kesänä Turkin Antalyassa.

20. Varasin matkan 16 tuntia ennen lähtöä.

21. Meitä ei oltu buukattu koneeseen, ei myöskään paluulennolle. Paikat onneksi löytyi molemmilla kerroilla, tosin eri puolilta konetta. Pointsit Deturille.

22. Matkan paras läppä oli retki Pamukkaleen. Me plus bussilastillinen ruotsalaisia. Olin ihan fiiliksissä kun ymmärsin lähes kaiken mitä ruotsinkielinen matkaoppaamme puhui, vaikken ole käyttänyt ruotsia sitten lukion. Pamukkalessa oli silti uskomatonta, vaikka turistit ovatkin pilanneet koko paikan.
23. Parasta Antalyassa oli istua vanhassa kaupungissa, katsella merelle ja kuunnella kaikkialta kaikuvia rukouskutsuja.

24. Olen lentänyt Norjaan kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla lentomatkani maksoi vähemmän kuin junalippu kentältä Osloon.
25. Halvin lentomatkani on kuitenkin ollut Santo Domingo-New York-Santo Domingo. Sitä ei koskaan veloitettu tililtäni.

26. Lensin sinne koska jouduin poistumaan maasta kun en voinut enää uusia turistiviisumiani.

27. Varsinaisen oleskelulupani hankittua annoin senkin mennä umpeen. Oleskelin maassa vuoden ilman mitään lupia, mutta pääsin pois maasta maksamatta penniäkään (on hyvä olla suhteita lentokenttävirkailijoihin)...

28. Minut on viety passintarkastuksesta kuulusteltavaksi kahteen otteeseen. Kerran Santo Domingossa, kerran Miamissa.

29. Pimeillä Miami Beachin kaduilla haahuillessamme törmäsimme kerran Chayanneen (lattaripopin kuninkaallisia).

30. Parasta asiakaspalvelua olen saanut (kappas vaan) Jenkkilässä. Aina.

31. Los Angelesista en yleisesti ottaen tykännyt. Poikkeuksena Santa Monica. Sinne haluaisin uudestaan.
32. Nopeuttaakseni matkaamista olen ollut 35 päivää reissussa mukanani vain käsimatkatavarat.

33. Samalla reissulla matkustin 11 eri lentokentän kautta.

34. Matkustaessani luottokorttini tiedot on kopioitu kolmeen kertaan.

35. Tavaroitani ei kuitenkaan ole varastettu kertaakaan, eikä matkalaukkuni ole koskaan jäänyt minnekään.

36. Jätin kerran viuluni Charles de Gaullen lentokenttäbussiin. Terminaalissa huomasin kun joku ihana matkustaja juoksi perässäni viuluni olallaan. Thank God (ja isille ei sit kerrota).

37. Asustelin Dominikaanisessa tasavallassa yhteensä kuusi vuotta, mutta kävin vain noin kilometrin päässä Haitista. Shame on me.

38. Lempipaikkani koko saarella on Playa Bonita / Playa Coson.

39. En koskaan ole päässyt kiipeämään Karibian korkeimmalle huipulle, Pico Duartelle, koska olen aina tullut sairaaksi juuri ennen jo maksettua ryhmämatkaa. Sekin kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla toisten vaeltaessa vuoristolla, minä makasin sairaalassa...

40. Matkustimme kerran autolla Barcelonasta Madridiin, välietappina Zaragoza. Taivas oli pilvetön koko matkan, paitsi saapuessamme Zaragozaan. Koko kaupunki oli niin sumuinen, että välillä emme nähneet kuin pari metriä eteenpäin. Jäimme yöksi Zaragozaan. Seuraavana aamuna päästyämme pois Zaragozasta, alkoi aurinko taas paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuntui kuin olisimme heränneet unesta.

41. Ikimuistoisimman yön Espanjassa olen viettänyt Tarragonassa puiston penkillä. Myöhästyimme viimeisestä junasta Barcelonaan, koska meillä oli niin hauskaa ajellessa törmäysautoilla Port Aventuran huvipuistossa Saloussa.

42. Saloun hiljaiselta juna-asemalta pääsimme onneksi bussilla Tarragonaan. Pimeässä bussissa kaksi marokkolaista miestä lauloivat niin ihanan duettoversion Aicha-biisistä, että jopa Khaled kalpenee rinnalla. Upea tunnelma.


43. Italiassa olen viettänyt yhden yön. Milanossa. Kärsimme niin pahasta jet lagista, että hotellipoika joutui tulemaan herättämään meidät, koska olimme nukkuneet yli check out-ajan.

44. Matkavakuutuksesta ei ole ollut minulle kertaakaan hyötyä, edes Dommarin ameeba- tai dengue-episoideissa. Sairaalakäynnit meni loppujen lopuksi kirurgi-"sedän" piikkiin ja vakuutusyhtiö sai pitää penninsä. Silti maksan vakuutusta kestona.

45. Minulle on muodostunut pakkomielle ostaa matkaopaskirja jokaisesta isosta kaupungista johon matkustan. Suosikkejani ovat ne sellaiset alueittain jaetut kirjaset, joista aukeaa kartta jokaiselta aukeamalta.

46. Toinen matkamuistosuosikkini on magneetti. Esitän kuitenkin sen verran kultturellia, että ostan niitä mieluiten museoista.

47. Louvren kokoelmia kunnioittaen, suosikkimuseoni on kuitenkin Museo del Prado. Magneettini sieltä on La Maja Desnuda. Syytän maja-fiksaatiostani Jostein Gaarderia.

48. Olen kai kasvanut niin levottomaksi sieluksi, että minulla on aina pakko olla suunnitelmissa joku matka, muuten elämä tuntuu ihan tylsältä.

49. Seuraavaksi haluaisin matkustaa Prahaan, mutta tiedän päätyväni kuitenkin taas Barcelonaan. Kiitti vaan kaikille Santo Domingon muuttolinnuille.


50. Kaukomatkailu on kuitenkin suurin kaipuuni. Eikä pelkästään matkailu. Haaveissani asustelen vuoroin Uudessa-Seelannissa, Kanadassa tai Etelä-Amerikassa. Joskus haluaisin myös matkustaa junalla Venäjän halki Kiinaan...

Ps. Arvatkaa kestikö kauan kun kirjoitin ja kaivoin näitä kuvia? :D Joukosta löytyi pari helmeä jotka olisin voinut lisätä erääseen tiettyyn viime viikon postaukseen. Sain tolta kalsari-tyypiltä luvan julkaista ne nyt kuitenkin.. Liittyyhän ne minuun ja matkailuun. Hih hih.


SHARE:

12 kommenttia

  1. Vautsi, ihan superkivoja juttuja sulla tässä :) Ja kyllä kuulostaa siltä, että olet matkustellut ihan sika paljon. Nr. 25 oli ihan huippu - sattuisipa mullekin. Ja upeita kuviakin sulla! :)

    VastaaPoista
  2. Nauroin ihan hävyttömästi peräpään matkustustovereille ja tuolle BR-blogin 100-asiaa jutun kohdalle 85. (En kestä Ricardo Arjonaa).

    Meillä on muuten samasta syystä jäänyt Lontoo (yhdessä) kokematta. Sebastian tarvitsi ennen näitä "jos-sulla-on-jenkkiviisumi-niin-et-tarvii-viisumia" -helpotuksia viisumin suurinpiirtein vessaan mennessä.

    Kerran me lähdettiin heinä-elokuussa ex-tempore kiertämään Eurooppaa, ilman suunnitelmaa ja ennakkovarauksia. Oli kieltämättä hiukan haastavaa löytää halpalentoja jotka EI menisi Lontoon kautta. Tai oikeastaan mitään kohtuuhintaista lentoja/majoitusta. Päädyttiin purjehtimaan puolalaisten rekkakuskien kanssa laivalla Roomasta Barcaan ja lentämään Liettuan kautta takaisin Suomeen. Siis heti kun Sebe oli päästetty Frankfurtin lentokentän huumepoliisin huomasta pois siis. Se jäi kolumbiaanona tosi yllättäen "random" tarkastukseen heti Eurooppaan saapuessaan...

    VastaaPoista
  3. Minäkin rakastan lentokenttiä! Se tunnelma on vaan jotenki niin ihana, kun on matkaan lähdössä :) Mua ei haittaa edes pitkät vaihtoajat, jos ei muuta tekemistä keksi, niin voi vaikka katsella muita ihmisiä ja arvailla mihin he ovat menossa :).

    Mulla on myös sama harrastus noiden magneettien osalta, niitä on kiva keräillä eri paikoista.

    Ihana postaus ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
  4. aNNa: Thanks! :) ja juu, aika paljon, mutta samoihin paikkoihin...

    piip007: Hehe, juu, lentokoneessa näkee ihan kaikkea :D ja toi Lontoo-juttu on aika ärsyttävää, aina pitää löytää joku ruta alternativa. Carlos on myös joutunut erityistarkastukseen ties missä, viimeksi kun käytiin Tallinnassa, very nice... Sit sillä on vielä Jenkki-viisumin takia vanha ja uus passi nidottu yhteen ja täällä se on ihan outoa, joten passintarkastajat aina kyselee että miksi ihmeessä sillä on kaksi passia...

    Annina: Kiitoksia myöskin! :) Joo, muiden ihmisten kattelu on tosi hauskaa. Kiva arvailla että mistä kukin tulee ja mihin menee ja millanen elämä niillä mahtaa olla :D

    VastaaPoista
  5. Ihana lista! Toivottavasti multakin jätettäisiin joskus lentoliput laskuttamatta. :) Ja todella ihania kuvia. Tulee niin hyvä mieli.
    Khaledin Aicha on yks mun alltimefavouritti, johon liittyy paljon muistoja. Minäkin rakastan lentokenttiä, mutta olen ruvennut jännittämään itse lentämistä, enkä enää pidä siitä yhtään.
    Mitä on muuten standby lentäminen? :)

    VastaaPoista
  6. aNNiKa: Hih, kiitos :)!!!
    Joo, lentokentät on ihania, mutta se itse lentäminen onkin ihan toinen juttu. Välillä se menee rennommin, mutta joskus alkaa ahdistamaan. Pitää vaan yrittää keskittyä johonkin lehden tai muun lukemiseen ainakin nousun aikana. Sitten kun on siellä pilvien yllä auringon paisteessa niin tuntuu paljon paremmalta. Mulle se tuo aina sellasen Karibia-fiiliksen, vaikken sinne olisikaan menossa...
    Stand by-liput on sellaset, että maksat vaan lentokenttäverot, mutta jos kone täyttyy normimatkustajista niin jäät kentälle. Se on vähän tuskallista odottaa siinä koneen portilla kun kaikki muut menee sisälle ja itse vielä odotat tietoa että pääsetkö lennolle vai et...

    VastaaPoista
  7. Tosin siis stand by-lipuille joutuu esim. jos missaa jatkolentonsa, vaikka olisikin maksanut ihan normaalisti... Me saadaan niitä stand by-lippuja C:n veljen kautta joka on siis töissä AA:lla.

    VastaaPoista
  8. Okei! Ne on varmaan sitten halpoja, mutta tuottaa ei-tarvittaa lisästressiä matkustamiseen. :)

    VastaaPoista
  9. Ai sä oot asunu 6 vuotta dommareissa, hullua! Ootko ihan opiskellukin siellä vai mitä puuhasit? :) Kopsaan tän sulta varmaan jossain vaiheessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä. Hullua ja kamalaa mutta samalla ihanaa ja aivan parasta :). Tein koko sisustusarkkitehdin tutkintoni siis Santo Domingossa.
      Ja kopsaa, mä oottelen innolla!!

      Poista
    2. Vou, huimaa! :) Ja nyt oot alan hommissako täällä suomessa? Muistan itsekin aikoinani miettineenä jospa lähtis vaikka Argentiinaan tai Venezuelaan yliopistoon, mutta kaipa sitä sitten kelas että tutkintoa ei täällä ehkä hirveesti arvostettais.

      Poista
    3. En tee sisustusarkkitehdin töitä, mutta ilman sitä tutkintoa en nykyisiä hommiani tekisi ;) Teen 3d visualisointia, plus että oon opiskellut puusepäksi ja mulla on oma aloitteleva yritys. Riippuu tietenkin alasta, että mitä arvostetaan ja mitä ei, mun alalla koulun arvostettavuutta tärkeämpää on verkostoituminen sekä tietenkin oma luovuus... mutta samoin mun alalla tietty olis ollut paras opiskella Suomessa jos täällä haluaa työskennellä.. mutta eipä se mulla tainnut olla se pääsyy sinne Santo Domingoon palaamiseen ;)

      Poista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig