Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Feliç 2012





Hyvää uutta vuotta kaikille! Minun vuoteni 2011 alkoi Santo Domingosta ja päättyy Barcelonaan. Kaikkea kivaa on siis mahtunut tähänkin vuoteen, vaikka suurimmaksi osaksi se olikin täynnä töitä ja opiskelua. Olen siis todella helpottunut, että nyt se on vihdoinkin ohi. Kaipaamaan jään lähinnä tätä viimeistä kuukautta. Matkustaminen on niin minun juttuni... Barcelona on edelleen mahtava kaupunki, mutta jotenkin Pariisi jätti minuun niin syvän vaikutuksen (no, jättihän se silloin ensimmäiselläkin kerralla), että tällä kertaa en ole ollut niin innoissani kuin edellisillä Barcelonan reissuilla...
SHARE:

perjantai 30. joulukuuta 2011

Homo Sapiens 2011

Käytiin pienellä iltapäiväkävelyllä Sabadellin ramblalla (puistokatu tms. katalonialaisittain) ja päädyttiin torin keskelle pystytettyyn ihmisen evoluutiosta kertovaan Orígenes-näyttelyyn. Luettuani ja tutkittuani yksityiskohtaisesti koko kehityksen ensimmäisestä apinaihmisestä nykyihmiseen, tilan peräseinällä olikin sitten peili, josta sai pällistellä itseään ja miettiä syvällisiä evoluutiosta, neandertalilaisen kuikuillessa taka-alalta...


Näyttely oli mielestäni hyvin toteutettu, tilassa oli kivan hämärää (kiitos järkkärini kuva ei kyllä näytä siltä) ja jaksoin jopa lukea kaiken läpi paremmin kuin Nykin Natural History-museon kierroksellani, kun kaikkia hienosti toteutettuja hominideja pääsi pällistelemään ihan kuin olisi seissyt elävän esi-ihmisen kanssa vierekkäin jutskailemassa.

Itse Sabadell ei taida olla mikään Espanjan kaunein kaupunki, mutta löytyyhän täältä n. 200 000 asukkaan "kylästä" sympaattisiakin paikkoja...



Ja sympaattisessa seurassa on hauskaa missä vaan :D!


SHARE:

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Santa María de Montserrat, ruega por nosotros

Montserrat... upeat maisemat. Ihanan kirpsakka ja aurinkoinen päívä. Paikka, josta löytyy hengellisyyttä itse kullekin. Itse kun en perusta Santa Marían rukoilemisesta, nautin enemmänkin luonnosta ja raikkaasta ilmasta...







Sori kun tämä bloggailu nyt on tälläistä tylsää kuvien postailua, mutta kun on porukalla liikkeellä, ei jotenkin pysty keskittymään kirjoittamiseen. Tähänkin meni varmaan yli tunti että sain nämä kuvat laitettua :D.

SHARE:

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jouluyönä on rauhallista matkustaa

Perunalaatikot ja tryffelit masussa, uudet upeat lahjaksi saadut Bosen Quiet Comfort 15-kuulokkeet korvilla ja siskon lökärit jalassa bloggailen Helsinki-Vantaalta jouluyönä klo 4 am. Mielenkiintoinen, mutta ehkä hieman väsähtänyt joulupäivä siis tiedossa. Juuri tulin ja taas mennään. Katalonia kutsuu. Bon Nadal, hasta lueguito!

SHARE:

torstai 22. joulukuuta 2011

Silloin joulu luonamme on...

Hyvää joulua, Feliz Navidad...


Tulkoon toivo kansoille maan...


olkoon rauha loppumaton.


Tulkoon rakkaus ihmisrintaan...


silloin joulu luonamme on.

(Tulkoon joulu -  Pekka Simojoki)
SHARE:

Kuuma pakkaus

Kuka tietää mitä tässä kuvassa tapahtuu? 


Kukahan kuuma pakkaus siellä esiintyy, kun ihmislauma näin villinä kuvaa? No, jokainen Louvreen eksynyt tietää, että Mona Lisahan se siellä hymyilee. Viime kerralla käydessäni La Giocondaa ei saanut kuvata, mutta nyt kun se oli sallittua, tekivät turistit tehtävänsä. Minulla ja kaverilla oli hupaisaa seuratessamme sivusta ihmisten päätöntä hyörimistä tuon pikkuruisen taulun ympärillä. Laskepa huviksesi tästäkin kuvasta, kuinka monta ihmistä oikeasti mielenkiinnolla katsoo itse maalausta, eikä vain räpsi kuvaa "the taulusta"....


SHARE:

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Se torni

Eiffel-tornin edessä on hyvä poseerata. Satoi tai paistoi. Sen tietävät ainakin pulut, nuo mahtavat siivekkäät, jotka suorastaan kerjäävät kuvia itsestään. 



Eiffel-torni taustalla on niin helppo onnistua saamaan hyviä kuvia. Satoi tai paistoi. Vai onko? Sitä olisi pitänyt kysyä allaolevalta valokuvaaja-raukalta, joka mitä harmaimmassa ja tuulisimmassa säässä taiteili hääkuvia tästä upeasta parista. En tietenkään kysynyt parilta lupaa näiden kuvien julkaisuun, mutta siinäpähän pällistelivät keskellä siltaa kymmenien muiden "valokuvaajien" keskellä (sorry guys for taking your picture).



(Tämän alimman kuvan räpsäisi matkakaverini Iim - kuinka mahtava!)

SHARE:

maanantai 19. joulukuuta 2011

Eeppinen Pariisi

Tervehdys. Olen palannut pieneltä (odottamattomalta) blogitauolta. Pariisin kadut imaisivat minut muutamaksi viikoksi niin totaalisesti, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt kirjoitella, vaikka juttua olisikin riittänyt. Nyt, kun olen viettänyt suht normaalia arkea pariisilaisittain, kaiken sen turistihääräilyn ohella, voin hyvällä omallatunnolla sanoa oikeasti pitäväni kaupungista. "Kuinka eeppistä" on ollut viime viikkojen tunnuslause, joka lopulta tarttui puuseppäpojilta myös minuun...


Plussat: 
-Ihanat kohteliaat ihmiset
-Hyvät ja selkeät kulkuyhteydet
-Mahtava työpaikka (Odéon-Théâtre de l'Europe)
-Museot, arkkitehtuuri
-Hyvä kahvi
-Viinitauko kesken työpäivän, joka päivä
-Lounaat työporukalla
-Eeppiset matkakaverit
-Huonot läpät ja loputon nauraminen
-Franglish

Miinukset:
-Metrolinja 13 aamuruuhkassa
-Kusen haju metrokäytävissä
-Sade
-Likainen ilma (nenä täynnä mustaa töhnää joka ilta)
-Yksin nukkuminen ja aamuikävä
-Kodittomat

Ja heti perään kunnon turistikuvapläjäys... ah, kuinka ihanaa....



 











SHARE:

maanantai 28. marraskuuta 2011

Pienet ihanat huomionosoitukset

Nyt mä en kyllä saisi olla bloggailemassa, kun mulla on oikeesti niin kiire, etten ehdi edes käydä ostamassa itselleni hammasharjaa. Pyysinkin siis Carlokselta eilen illalla, että voisko se käydä tänään ostamassa mulle hammasharjan ja hammastahnaa. Mietinkin sitten tänään että mahtaakohan se muistaa... mutta kun tulin kotiin, oli se jättänyt eteisen tuolille maailman vaaleanpunaisimman rakkaus-hammasharjan (+ hammastahnan). Mulle tuli jotenkin niin aaaaawww-olo, että oli ihan pakko tulla blogiinkin julistamaan miten ihanan söpöä se mun mielestä oli - ja miten paljon tälläset pienet jutut merkkaa silloin kun elämä on sellaista pikajuoksua, ettei ehdi toista melkein edes nähdä...


SHARE:

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Vihreä matkakaveri

Kun on matkustanut mitä kummallisempia reittejä, mitä kummallisemmilla aikatauluilla, raahannut mukanaan koko elämäänsä, tai sullonut kaikki matkatavaransa seitsämän kilon käsimatkatavaroihin, alkaa vähitellen ymmärtää, miten tärkeää on omistaa kunnon matkalaukku.
Sen jälkeen, kun on esimerkiksi raahannut mukanaan kahta punaisella heavy-tagilla varustettua matkalaukkua vaihtaessaan New Yorkin A-metrosta 1-metroon (rappusia pitkin), sitonut rinkan remmejä baggage dropilla ja repinyt niitä taas parin tunnin päästä auki, tai kiskonut perässään Washington Heightsin marketista kymmenellä dollarilla ostettua matkalaukkua pitkin Milanon sohjoisia katuja (jonka pyörät hajosivat alkumetreillä ja pohjaan tuli reikä), alkaa vähitellen arvostaa matkalaukun helppokäyttöisyyttä ja kestävyyttä.

Ensi perjantaina olisi tarkoitus lähteä reissuun, ja koska edessä tulee taas olemaan bussi-, juna- ja metrovaihtoja, päätin, että nyt on pakko saada uusi matkalaukku. Ensin suunnittelin pyytäväni lainaksi isän matkalaukkua, mutta koska olen saanut jo ihan tarpeeksi kuulla siitä, kuinka minun käsissäni kaikki vaan hajoaa (myös vuosi sitten lainaamani isän käsimatkatavaralaukku), totesin, että parempi kun hankin vaan ihan oman uuden laukun.

Marssin siis laukkukauppaan ja ilmoitin myyjälle, että tarvitsen halvoista matkalaukuista kaikista kestävimmän, sellaisen, jota voin raahata perässäni hiekkaisilla ja sohjoisilla kaduilla ilman, että pyörät jää joka kivenmurusesta jumiin, sekä nostella rappusissa ja liukuportaissa ilman, että kahva irtoaa joko toisesta päästä tai jää kokonaan käteen.

Niinpä mukaani lähti omenanvihreä, 10 vuoden takuulla varustettu Samsonite, johon saa varaosia mistä tahansa Samsoniten myymälästä ympäri maailmaa. No, toivotaan ettei ainakaan ensimmäisillä reissuilla tule vaihto-osat kyseeseen. Yritän käsitellä laukkuani hellävaraisesti, myös kiiressä. Ainakin tyhjänä tuo vekotin tuntuu rullaavaan kuin omilla moottoreillaan. Ei muuta kuin pitkää ikää vihreälle matkakaverilleni!

Tässä olikin sitten kaikki panostukseni matkan suunnitteluun. Oletettavasti viikko tulee olemaan niin kiireinen, että pakkaan kamat aamuyöstä, juuri ennen kentälle lähtöä. Olisihan se ollut kiva vähän kerrata sitä ranskaakin, ennen kuin yhtäkkiä olenkin jo ranskalaisten (englannintaidottomien?) puuseppä-äijien keskellä huuli pyöreänä... mutta, no can do. Koneessa sitten parin tunnin teho-opiskelut :D.
(Tournevis, scie circulaire... sujuuhan tää!)
SHARE:

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kirjoittaisko lopputyötä vai tanssisko vähän?

Mitä sitä ei tekisikään välttääkseen lopputyön kirjoittamista?
Vuonna 2008 kirjoittaessani tesistä, hakkasin kolmelta aamuyöstä Guitar Hero-kitaralla Legends of Rock-biisejä, ja nyt kun viikonloppu pitäisi omistaa täysin näyttötyön kirjalliselle osuudelle, mikäs sen viisaampaa kuin ryhtyä jumppaamaan Dance Star Partyn tahtiin?

Tässäpä siis kuukauden surkein tanssi-video, a la Eveliina (näytän paremminkin rytmitajuttomalta aerobiccaajalta):


Vitsit kun siinä touhussa tulee muuten hiki! Korvaa kyllä loistavan hauskalla tavalla lenkkeilyn talvisaikaan...


SHARE:

torstai 24. marraskuuta 2011

Satunnaisia otoksia


Satunnaisia puhelinkameraotoksia viimeisiltä seitsämältä päivältä (piti katsoa Google translatorilla miten sanotaan "random" suomeksi, come on girl!!). Aikaa ei hirveästi ole bloggailuun jäänyt. Yhtenä iltana kotiin tultuani olin niin hiilenä, että pulssi pysyi 90 tienoilla vaikka kuinka yritin tyhjentää aivoni ajatuksista ja tehdä joogahengityksiä... no, ei muuta kuin padot auki niin johan helpotti. 


Varastin mä yhden kaksituntisen tällä viikolla huvittelulle. Kävin Carloksen kanssa katsomassa Twilightin. Joo, olihan se vähän naurettava ainakin ensimmäiset 30 minuuttia, mutta kun on lukenut kirjat, niin senkin kestää ongelmitta. Loppuosa oli Carloksenkin mielestä ihan ok ja mun mielestä elokuvan viimeinen otos oli ihan paras. Haha. 


Viikonloppuna kävin kokoamassa tekemäni hyllykön siskon yläkertaan. Vähän tuli ei-toivottuja mokia vastaan, mutta siellä ne hyllyt nyt kuitenkin könöttää (ja matkalaukut mahtuivat alimman tason alle - se tuntui olevan se tärkein asia :D). Kaikki ei vaan voi mennä niinkuin siellä halvatun Strömsössä. 


Nyt sitten olen keskittynyt näyttötyön tekoon. Jämäpalikat sirkkelillä kertovat, että työ koostuu aika monesta  rimasta, joita on kiva vääntää paksusta koivulankusta...


Sää on ollut mitä mahtavin. Ei yhtään masenna. Näinä kuukausina muistaa vain kaikki hyvät puolet Santo Domingosta. Tänään mulla oli ihan hirveä ikävä Arroyo Hondon Nacionaliin (=ruokakauppa).


Ai niin, yhtenä aamuna kävin tulkkaamassa hammaslääkärillä. Yksityisiä tulkkipalvelujani ei kuitenkaan tarvittu. Lääkäri oli niin ihana, että puhui mitä mainiointa finglishia. Kiitos siitä ja sori kun julkaisen kuvan, mutta oli se vaan niin cool hammaslääkäri. Villasukkineen kaikkineen. 
SHARE:

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Welcome to my house

Viime päivät ovat olleet kovin kiireisiä. Ei mitenkään henkisesti rankkoja, mutta fyysisesti ehkä sitäkin enemmän. Yhtenä iltana olin niin jumissa, etten kyennyt edes kävelemään eteenpäin. Liikkuminen tapahtui siis sivuttain liukuen. Pelkäsin että sama jatkuisi seuraavana päivänä, mutta olin kovin helpottunut kun aamulla pääsin täysin ongelmitta sängystä ylös... 

Eilen sain maailman parhaita puuseppävieraita, joita varten olin hiki otsassa luonut tästä pommiräjähdyksestä taas asuttavan näköisen. Tänään olikin sitten niin mahtavaa herätä puhtaaseen kotiin, että uskalsin jopa ottaa muutaman kuvan:


Vuodevaatteet Ikeasta, verhot Ikeasta, matto Ikeasta, hyllyt ikeasta, pöytä Ikeasta... huoh...

Kyllä, vaikka muutosta on jo yli kaksi vuotta, taulut voivat silti olla vielä lattialla...

Bloggausnurkka - tuleva työnurkka ;)

Arvatkaa kumpi häviää joka ikinen kerta shakissa? :/

Sopu sijan suo - baaripöytä löysi tiensä takaisin ja rummut siirtyivät parvekkeen oven eteen...


Illasta jäi huolestuttavan paljon herkkuja. Arvatkaas mitä tänään syödään? :S

Guitar Hero-villitys on jo long gone, kitara-raukat ovat jääneet nurkkaan häpeämään...

Olkihattu muistuttamassa että kyllä se kesä sieltä taas tulee...

Eteisen kalusteet eivät onneksi ole Ikeaa, vaan omia...
Tulevaisuudessa toivottavasti  lähes kaikki on ihan omaa tuotantoa.
Keittiön liitutaulukin on edelleen lattialla... argh.

<3 Inkkarikaksoset <3

Vinkkejä kodin siistinä pitämiseen otetaan siis vastaan. Syytän sotkusta useimmiten kiirettä, mutta vaikka olisi kuinka kiire, niin ei niitä kamoja silti tarvitsisi jättää lojumaan... Jopa euron sakkomaksuja ollaan yritetty. Se onnistui jonkin aikaa, mutta sitten se vaan aina jää. Sen siitä saa kun toinen on kasvanut kodissa jossa on aina ollut taloudenhoitajia ja toisella taas on kasa himosiivooja-isosiskoja...

SHARE:
© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig