Siitä kuinka poistuin mukavuusalueeltani ja päätin herättää nukkuvan supersankarini. Blogi haaveiden toteuttamisesta, tavoitteiden asettamisesta, itseen uskomisesta, urheilusta, hyvinvoinnista ja kaikesta mitä rakastan.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Ge mig en kaffe och likör...

Nousen kuudelta aamulla. Tärisen kylmästä. Syön aamupalaa ja katson ulos pimeään.

Kävelen pitkin jäisiä hiekkakatuja pysäkille, jossa jo odottaa kasa kansalaisia matkalla töihin ja kouluun. Korvissani soi Bo Kaspers Orkester. Palauttelen Ruotsin kieltä muistini syövereistä pakkosyötöllä... och jag vill också ha en kaffe!


Sitähän myös saan. Litrakaupalla suoraan automaatista. Vielä juuri niin kuin tykkään. Espressona ja kaakaolla höystettynä.

Töissä on kai vaan pakko juoda kahvia. Hyvä syy häipyä hetkeksi päätteeltä ja estää aivoja jumiutumasta tuijottamaan yhtä ja samaa pikseliä.

Kun pääsen töistä, on taas jo melkein pimeää. Puhelimeni soi ennen kuin pääsen edes ovesta ulos. Jään kyykkimään kaapilleni ainakin puoleksi tunniksi. Puheluita sinne ja tänne. Olen unohtanut huomisen personal trainer-aikani, enkä tietenkään ole enää vapaa sinä aikana. Perun ja menetän koko ilmaisen treenauksen.

Käyn katsomassa asuntoa kivenheiton päässä työpaikaltani. Tällä kertaa hakijoita on lisäkseni vain viisi.

Kotimatkalla mietin, jaksanko mennä kauppaan vai en. Bussi kuitenkin tulee juuri sopivasti, joten menen suoraan kotiin.

Käyn suihkussa ja läsähdän sängylle. Ihoni on kuiva vaikka rasvaan sitä joka päivä!! Nenääkin kuivaa edelleen. Nukahdan.

Huomenna taas sama rumba.

Niin se arki on siis lähtenyt käyntiin minullakin täällä Pohjolassa. On hetkiä jolloin lähtisin ekalla koneella takaisin Santo Domingoon. Keksin hyviä puolia jopa niistä asioista, joita inhosin siellä, kuten se ilman kosteus. Siellä homehtui vaatteet, mutta eipä kuivunut iho tai nenä vuotanut verta!

Silti tiedän, että minun on nyt parempi täällä.
SHARE:

5 kommenttia

  1. Kuulostaa ihan siltä, että elämäsi on lähtenyt kuitenkin ihan kivasti käyntiin siellä koti-Suomessa. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  2. Meillä edessä kohta tuo sama rumba, pelottaa, kerran jo palasimme, sitten taas lähdimme... Täytyy yrittää löytää positiiviset puolet. Asunnon etsiminen on yksi vaikeimmista, lisäksi tulemme Helsinkiin, jossa emme ole koskaa asuneet, joten ei ole paikat tuttuja.. Huh, onpa synkkää ja sateista :-D Sinä löysit hienosti työpaikan, onnea! Koska toinenpuoli saapuu? Tsemppiä! :-)))

    VastaaPoista
  3. Joo, se kuivuus on tappavaa. Osta apteekista A-Vita nenätippoja, auttavat nenän limakalvojen kuivuuteen. Jos haluat ihollesi rasvaa (ne kosteuttavat voiteet ovat huuhaata:) kuivaihoiselle) niin osta apteekista samalla reissulla Locobase-voidetta.

    terv. Korppu

    VastaaPoista
  4. Moi! Kiva blogi. Tiedän aika hyvin miltä sinusta nyt tuntuu! Mekin tulimme Suomeen Lattareista. Kyllä kesti aikaa ennenkuin kumpikaan sopeuduimme tänne kylmään Pohjolaan. Nyt täällä onkin aika kauan jo oltu ja kohta "tehtävä" täällä loppuun suoritettu. Menojalka vipattaa takaisin kohti Lattareita. Tittelit taskussa niinkuin sinulla, mutta suunta sinnepäin mistä sinä vastikään lähdit...

    VastaaPoista
  5. Sari: Juu, aika nopeasti olen saanut kyllä kaikki asiat järjestettyä, vaikka aluksi olinkin aika epätoivoinen! :)

    Anonyymi1: Kiitos! Ja tervetuloa Helsinkiin :). Toinen puoli on tulossa päivänä X ja vuonna X. Tai no, siis ensi vuoden puolella. Yhä siis odottelemme oleskelulupapäätöstä.. ja odottelemme varmasti ainakin tammikuulle. Rasittavaa.

    Anonyymi2: Kiitos vinkeistä!!

    Anonyymi3: Kiva tietää! Minnes lattareihin olette suuntaamassa?

    VastaaPoista

© Supersankarigeeni

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig